Yksi yleisimmistä ruokintaa koskevista väitteistä on, että täysravinto on täydellinen ja tasapainoinen ratkaisu koiran ravinnoksi. 

• Uskotaan, että ainoastaan tasapainoisella täysravinnolla voidaan taata, että koira saa kaiken tarvitsemansa. 
• Uskotaan, että raakaruoasta ei voi saada riittävästi kaikkia ravintoaineita, lisäämättä ravintolisiä. 
• Uskotaan, että täysravintoa voidaan valmistaa käyttämällä yhtä lihaa ja lisäämällä siihen tarvittavat ravintoaineet lisäravinteina.
• Uskotaan, että ravintoaineiden puutoksia ei voi syntyä, jos käytetään pelkästään täysravintoja

Riippumatta siitä, puhutaanko kuivamuonasta tai raakaruoasta, täysravintoa markkinoidaan usein täydellisenä ja tasapainoisena ratkaisuna, jota voidaan käyttää lemmikin ainoana ravinnonlähteenä. 

Todellisuudessa täysravinto täyttää hädin tuskin ravintotarpeiden minimivaatimukset. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tuoteselosteet eivät aina vastaa pussin sisältöä. Tämä tekee täysravinnosta enemmänkin illuusion täydellisyydestä kuin ihanteellisen ravitsemuksellisen ratkaisun.

Mikä sitten on täysravinto, mitä laki sanoo?

Helposti voisi olettaa, että laki vaatisi ravintoarvojen analysoinnin ja tiettyjen raja-arvojen täyttymisen. Näin ei kuitenkaan ole.

Suomen rehulaissa todetaan ”Rehuaineiden tulee olla laadultaan, koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuvat eläinten ruokintaan.” Laki ei täsmennä yksityiskohtaisesti, mikä katsotaan sopivaksi. 

Mitä “täysravinto” tarkoittaa?

Sanaa “täysravinto” ei ole mainittu lainsäädännössä, koska lemmikkieläinten ravinto luokitellaan rehuksi (eikä “ruoaksi” tai “ravinnoksi”). ”Täysrehu” on siis oikeaoppinen sana, vaikka valmistajat ja myyjät voivat markkinoinnissaan käyttää sanoja ”täysateria” tai ”täysravinto” tässä asiayhteydessä.

Ruokaviraston läheistä: 

• Täysrehu on rehuseos, joka koostumuksensa perusteella riittää sellaisenaan täyttämään eläimen päivittäisen ravintoaineiden tarpeen (riippumatta siitä, sisältääkö se lisäaineita).
• Täydennysrehut ovat kaikki muut tuotteet, joita käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa, osana ruokavaliota. Esimerkiksi jauhelihat, luut, lihaseokset ja ravintolisät ovat täydennysrehuja. 

Rehulainsäädännössä ei määritetä täysrehusta, mitä raaka-aineita sen pitää sisältää tai ravintoaineiden pitoisuuksia. Mikään laki ei siis määrittele eläinten rehuille tarkkoja ravintoarvoja, joiden perusteella ruokaa voisi luokitella joko “täysrehuksi” tai “täydennysrehuksi”.

Mitä ruokaa sitten saa sanoa “täysrehuksi” (tai täysravinnoksi)?

Määritelmä “riittää sellaisenaan täyttämään eläimen päivittäisen ravintoaineiden tarpeen” on juurikin niin lavea kuin määritelmän perusteella voi olettaa. Asia jää valmistajan vastuulle. 

Lemmikkiruoan vamistaja voi halutessaan käyttää apunaan esim. AAFCOn tai FEDIAFin luomia standardeja. Valmistaja voi analysoida ruoka ja verrata analyysitulosta standardiin tai suorittaa ruokintakoe standardin mukaisella tavalla.

Tämä ei kuitenkaan ole pakollista, vaan valmistajan vastuulla on, että ruoka “täyttää päivittäisen ravintoaineiden tarpeen sellaisenaan”. Se voidaan täyttää myös valmistajan asiantuntemuksella ja näkemyksellä siitä, mitkä ravintoarvot tai millaiset ruoka-aineiden suhteet riittävät kattamaan eläimen päivittäisen ravintoaineiden tarpeen.

Lyhyesti sanottuna, jotta valmistaja voi kutsua ruokaansa “täysrehuksi” täytyy joko:

1. seurata kuivamuonateollisuudelle luotuja standardeja ja olla murehtimatta siitä että saatetaan lisätä jotakin lisäravinnetta aivan turhaan. Eikä saada konkreettisia tuloksia siitä, että miten koirat hyvinvointi kun syövät kyseistä ruokaa; laihtuuko, tuleeko kutinaa tmv oireilua 
2. suorittaa standardin mukainen ruokintakoe, jolloin analyyseille jää vähemmän painoarvoa mutta saadaan todellisia kokemuksia siitä että ruoka soveltuu koirien ruokintaan
3. todeta, että nykyiset standardit eivät toimi raakaruokinnassa sellaisenaan. Sen sijaan he voivat tehdä täysravinnon, jossa ruoka-aineiden suhteet on suunniteltu niin, että kaikki tarvittavat ravintoaineet ovat luonnollisessa ja helposti imeytyvässä muodossa.

Täysravinto - sana voi siis tarkoittaa, että ruoka on valmistettu jonkin standardin mukaan, siitä on tehty ruokintakoe, tai se on valmistajan asiantuntijuus ja näkemys siitä että täysravinnon kriteerit täyttyy ja ja kyse on “rehuseos, joka koostumuksensa perusteella riittää sellaisenaan täyttämään eläimen päivittäisen ravintoaineiden tarpeen”.

Ruokintakokeen suorittaminen

AAFCO:n ohjeistuksen mukaisesti suoritettu ruokintakoe kestää vähintään 26 viikkoa ja siihen osallistuu vähintään 8 koiraa. Näistä koirista 6 on läpäistävä koe.

Ennen ja jälkeen kokeen, eläinlääkäri arvioi koirien terveydentilan ja analysoidaan 4 veriarvoa. Kokeen päätyttyä, koirat eivät saa osoittaa oireita puutostilasta tai liikasaannista. Paino ei saa laskea enempää kuin 15 % (mutta lihomisesta ei ole asetettu rajaa).

Mitä tahansa ruoasta voi siis sanoa “AAFCO hyväksytty, tasapainoinen täysravinto” kunhan se läpäisee kokeen. Näinkin pienessä mittakaavassa tehty koe ei ole edes pakollinen. 

Miksi valmistaja sanoo, että ruoka on “täysravintoa” vaikka se ei täytä ravintosuosituksia?

Osa valmistajista ovat luopuneet AAFCOn kaltaisesta ajattelutavasta, ja tunnustavat ettei standardin mukaiset ravitsemusvaatimukset sovellu raakaruokintaan. He saattavat pohjata näkemyksensä kriteerin (“rehuseos, joka koostumuksensa perusteella riittää sellaisenaan täyttämään eläimen päivittäisen ravintoaineiden tarpeen”) täyttymisestä siihen, että monipuolisella raakaruokinnalla voidaan kattaa eläimen ravintotarpeet: käyttämällä laadukkaita, prosessoimattomia raaka-aineita ja koostamalla monipuolinen ruokavalio.

Osa heistä merkitsevät siten tuotteensa “täysrehuksi” ja osa “täydennysrehuksi”. 

Kumpi on sitten parempi:

• AAFCOn standardin täyttävä ruoka, jossa on esimerkiksi kananlihaa, kasviksia, kalsiumvalmistetta sekä vitamiini- ja kivennäisaineita ravitsemuksellisina lisäaineina. 
• Vai sellainen ruoka, jossa on lihaa, luita, sisäelimiä, kasviksia, kalaa useammasta eri eläimestä?

Sanoja “täysrehu” ja “täydennysrehu” ei voida käyttää mittareina sille mikä on “hyvä” tai “huono” ruoka. Monissa tapauksissa näiden ”oikeasta ruoasta” koottujen ruokavalioiden valmistajat tarjoavat erinomaisia vaihtoehtoja.

Lajityypillisen ruokinnan näkökulmasta, yhtäkään ainutta ruokaa ei tulisi käyttää eläimen ainoana ravinnon lähteenä. Kaiken lähtökohtana on monipuolisen ja vaihtelevan ruokavalion koostaminen, laadukkaista raaka-aineista. Luonnollisessa muodossaan, mitä koiran elimistö pystyy hyödyntämään. Näin eläin saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja pystyy ylläpitämään parhaan mahdollisen hyvinvoinnin. 

Mitä ne standardit ja ravintosuositukset sitten ovat?

Kuinka standardit syntyivät

Kuivamuonan valmistukseen käytetään useimmiten jotakin tärkkelyksen lähdettä (perunaa, riisiä, maissia) ja jotakin lihajauhoa. Lihajauhon valmistuksessa eläinperäiset tuotteet kuumennetaan ja käsitellään pahimmillaan useita kertoja, kovassa paineessa ja jopa +400°C:ssa. 

Katso videolta miten “laadukasta” lihajauhoa valmistetaan intialaisessa tehtaassa

Kuivamuonan valmistusprosessit tuhoavat osan raaka-aineiden sisältämistä ravintoaineista. Lopputuotteeseen on siis lisättävä ravitsemuksellisia lisäaineita, jotta koirille ei syntyisi ravintoaineiden puutostiloja. Usein käytetään keinotekoisia valmisteita. Näiden hyödynnettävyys elimistössä on usein heikompaa kuin luontaisten, ruoka-aineista saatujen.

Jotta valmistajat osaisivat lisätä riittävästi tarvittavia ravintoaineita, kuten A-, B- ja E-vitamiinia sekä sinkkiä, jodia, rautaa, magnesiumia ym. tarvitaan ohjeita ja laskelmia, eli standardeja. 

Nykyiset standardit, kuten AAFCOn ja FEDIAFin ravintosuositukset perustuvat pääasiassa tutkimuksiin, joissa koe-eläiminä käytettiin kuivamuonaa syöviä koiria. Yksinkertaistettuna, muokkaamalla muonan sisältöä seurataan milloin puutosoireita tulee. 

Tämän päivän standardit ovat suunniteltu pääasiassa lemmikkiruokateollisuutta varten, ei raakaruokien suunnitteluun tai yksilöllisen ruokintasuunnitelman laatimiseen. 

Tutkimukset tai standardit eivät ota kantaa esimerkiksi:

• Ravintoaineiden lähteeseen. Ruoan proteiinit voi olla peräisin laadukkaasta lihasta - tai sitten nahasta, soijapavuista tai hyönteisjauheesta.
• Raaka-aineen laatuun. Ruoka voi olla valmistettu elintarvikelaatuisesta, tuoreesta kanasta - tai sitten 400°C:ssa kuivatuista kananjaloista ja höyhenistä.
• Virheisiin, joita sattuu valmistusvaiheessa kuten liiallinen D-vitamiinin määrä.
• Raakaruokinnan erityispiirteisiin, kuten ravintoaineiden parempi imeytyminen ja prosessoimattomien raaka-aineiden käyttö. 

Lisäksi standardit eivät ota kantaa siihen, missä kemiallisessa muodossa lisätty ravintoaine on. Esimerkiksi raudan lähteenä voidaan käyttää verta (rauta on luonnollisessa muodossaan) tai vaikka rautasulfaattia (heikommin imeytyvää ja keinotekoista). Lemmikkieläinten ruokiin lisätään usein myös rautaoksidia. Se toimii silloin väriaineena (“ruosteen väriä”), eikä ravintoaineena. Sallitut lisäaineet on kuitenkin määritetty ja jos ei ainetta ole hyväksytty rehukäyttöön, sitä ei saa lisätä.

Mitä itse ajattelet, jos sinulla on alhainen hemoglobiini ja kaipaat lisää rautaa? Pureskeletko ruosteisia nauloja (saat rautaoksidia) tai syötkö mieluummin pinaattia tai verilettuja, josta saat rautaa luonnollisessa muodossaan?

Mikä taho on nykyisten ruokintasuositusten takana?

AAFCO (Association of American Feed Control Officials)

• Mikä se on: Yhdysvaltalainen organisaatio, joka kehittää ja ylläpitää sääntelystandardeja lemmikkieläinruoille.
• Mitä se tekee: Asettaa ravitsemusprofiilit ja valvoo, että lemmikkieläinruoat täyttävät vähimmäisvaatimukset. Hyväksyy tuotteet, jotka täyttävät nämä vaatimukset joko analyysin tai ruokintakokeiden perusteella.

NRC (National Research Council)

• Mikä se on: Osa Yhdysvaltain National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine -organisaatiota.
• Mitä se tekee: Tuottaa tieteellisiä suosituksia lemmikkieläinten päivittäisistä ravintoaineiden tarpeista. NRC:n suositukset tarjoavat tieteellisen perustan, johon lemmikkieläinruokien ravitsemusstandardit, kuten AAFCO:n, nojaavat.

FEDIAF (European Pet Food Industry Federation)

• Mikä se on: Eurooppalainen järjestö, joka edustaa lemmikkieläinruokateollisuutta.
• Mitä se tekee: Kehittää ohjeita ja standardeja lemmikkieläinruoille Euroopassa, vastaavasti kuin AAFCO Yhdysvalloissa.

AAFCO ja FEDIAF asettavat standardeja, kun taas NRC tarjoaa tieteelliset suositukset näiden standardien perustaksi. On myös tärkeää olla tietoinen siitä, että standardit voivat vaihdella ja eivät välttämättä aina sovellu täydellisesti esimerkiksi raakaruokintaan tai yksilölliseen ravintosuunnitteluun.

Valvonta

Suomessa ei ole pakollista noudattaa FEDIAF:n suosituksia, vaan ne ovat suositeltavia ohjeita lemmikkieläinruokien valmistuksessa. 

• Rehulaki: Suomessa rehulaki säätelee lemmikkieläinten ruokien valmistusta, markkinointia ja turvallisuutta
• Sivutuoteasetus: Sivutuoteasetus ohjaa eläinperäisten ainesosien käyttöä lemmikkieläinruoissa

Ruokavirasto valvoo, että rehulakia ja sivutuoteasetusta noudatetaan. Ruokavirasto valvoo siis, että valmistetut tuotteet vastaavat laissa (eikä standardeissa) määritetyt asiat.

Ruokavirasto valvoo kuitenkin, että pakkauslainsäädäntöä noudatetaan ja tuotteen sisältö on vastattava pakkausmerkintöjä. Siksi Ruokavirasto ei analysoi täysravintojen sisältöä ja vertaa niitä standardeihin, vaan tuoteselosteeseen. 

Standardien rajoitukset ja soveltuvuus raakaruokintaan

Kuivaruokien valmistuksessa käytettävät kuumennusprosessit voivat tuhota joitain ravintoaineita, minkä vuoksi tuotteisiin täytyy lisätä keinotekoisia ravintoaineita. Niiden imeytyvyys elimistössä voi olla heikompaa kuin raa’asta, prosessoimattomasta ruoasta saatavien.

Standardit perustuvat pääasiassa kuivaruokien tutkimuksiin ja ne eivät ota huomioon raakaruokinnan etuja, kuten ravintoaineiden parempaa imeytymistä ja luonnollisempia lähteitä. 

Raakaruokinnan edut

Raakaruokinta tarjoaa monia etuja verrattuna perinteiseen kuivamuonaan. Raakaruokinnassa käytetään raakoja lihoja, luita ja sisäelimiä, jotka ovat paremmin imeytyviä ja ravitsevampia. Kun ruokaa ei kuumenneta, ravintoaineet säilyvät paremmin, ja lisäravinteiden tarve on vähäinen verrattuna kuivamuonaan. Keinotekoisia lisäravinteita kuten väriaineita tai paakkuuntumisenestoaineita ei tarvita. Ruokia säilötään pääosin pakastamalla, jolloin ei ole tarvetta myöskään säilöntäaineille. 

Lue lisää artikkelista: Raakaruokinnan perusteet pähkinänkuoressa.

Tarvitsemme uusia standardeja

Nykyiset standardit eivät vastaa raakaruokinnan tarpeisiin. Uusien standardien tulisi perustua laajempaan tutkimustietoon sekä käytännön kokemuksiin raakaruokinnan eduista.

Sen sijaan, että pyrkisimme luomaan yhden täydellisen aterian, meidän tulisi keskittyä lemmikkien laadukkaaseen ruokintaan. Tämä tarkoittaa hyvänlaatuisten raaka-aineiden käyttämistä ja monipuolisen ruokavalion koostamista. Tämä ajatusmalli on myös se, mitä ihmisille tarkoitetut ravitsemussuositukset noudattavat.

Laadukas, lajityypillinen ruokinta sisältää lihaa, luita, sisäelimiä ja kasviksia, jotka yhdessä tarjoavat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Ravintoaineiden tasapaino ei synny yhdessä päivässä, vaan ruokinnassa ja käytettävissä ruoka-aineissa on vaihtelua. Raakaruokinta tarjoaa luonnollisen ja ravitsevan vaihtoehdon, joka perustuu parempaan ravintoaineiden imeytymiseen ja luonnollisiin lähteisiin.

Kun haluat oppia lisää, tilaa ilmainen minikurssi tai hyppää suoraan syventäville luennoille ja kursseille.